Jalkojemme alla on kahisevia lehtiä, sammalta, pieniä oksia, aamukastetta ja pehmeää metsänpohjaa. Päidemme yläpuolella kaareutuvat Siebentischwald-metsän pyökkien, mäntyjen ja mahtavien metsälehmusten latvukset. Ainoa ääni on lehtien kahina tuulessa. Syvän hiljaisuuden rikkoo koiran matala, kärsimätön haukahdus.
Metsänhoitajana ja Augsburgin kaupungin metsänvartijana toimiva Christian Ripperger nykäisee kevyesti koiransa talutushihnasta ja Frodo-koira asettuu kuuliaisesti maahan. “Tämä metsälehmus tässä on yksi kaupunkimetsämme vanhimmista lajeista. Se on varmasti kasvanut täällä jo yli 200 vuotta...ja kasvaa täällä vielä pitkään tulevaisuudessakin. Se on eräänlainen kulttuurimonumentti ja myös tämän biotoopin tyypillinen puulaji, joka on kestänyt kaikenlaisia olosuhteita näissä metsissä”, Ripperger kertoo.
Christian Ripperger, metsänhoitaja ja Augsburgin kaupungin metsänvartija koiransa Frodon kanssa
Stefanie Eichiner asettaa kätensä halkaisijaltaan noin metrin suuruisen metsälehmuksen rungolle ja kohottaa katseensa ylös puun latvukseen. Metsätalousalan tutkinnon suorittanut Eichiner toimii UPM Communication Papersin vastuullisuudesta ja kestävästä kehityksestä vastaavan osaston johtajana. Sekä Eichinerille että Rippergerille baijerilaiset metsät ovat sekä ammatti että kutsumus, niin työ- kuin vapaa-ajan viettopaikka.
He molemmat tietävät, että suojelun arvoisia eivät ole pelkästään tämän metsälehmuksen kaltaiset, komeat yksittäiset puut, vaan koko ekosysteemi. He tuntevat menneiden vuosien metsätalouden monokulttuurisuudesta johtuvat virheet, ilmastokriisin aiheuttamat haasteet ja erilaiset yhteiskunnalliset intressit, jotka liittyvät metsään. He myös viljelevät samanlaista metsään liittyvää huumoria, kuten “Jos haluat tuhota metsän, istuta kuusia, lisää kuusia ja vielä lisää kuusia”. Tärkein heitä yhdistävä tekijä on kuitenkin molemminpuolinen pyrkimys löytää ratkaisuja, joista on hyötyä ennen kaikkea metsälle itselleen.
UPM Communication Papersin vastuullisuusjohtaja Stefanie Eichiner sekä metsänhoitaja ja Augsburgin kaupungin metsänvartija Christian Ripperger arvioivat puun vuosittaista kasvua
Intensiivistä ja kestävää metsän käyttöä
Augsburgin kaupunkimetsä on yhteensä 21,5 neliökilometrin laajuinen alue. Se on hyvä esimerkki kestävästä metsätaloudesta monimutkaisessa ympäristössä. Monimutkaisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä etenkin sitä, että tällä metsällä on monia eri tehtäviä. Siebentischwald on metsäalue, joka sijaitsee kaupungin liepeillä. “Sillä on kolme päätehtävää: metsä on paikka, jossa voi virkistäytyä, metsää voidaan käyttää hyödyksi ja se tarjoaa suojaa”, metsänhoitaja Ripperger luettelee. “Metsän käyttö on täällä siis erittäin intensiivistä, ja siksi kestävä metsänhoito on äärimmäisen tärkeää. Kaiken toiminnan on oltava erittäin harkittua.”
Metsässä kulkiessa huomio kiinnittyy siihen, ettei siellä näytä siltä kuin ehkä voisi odottaa. Ainakaan tässä osassa metsää ei näy lainkaan korkeita tukkipinoja, joista myöhemmin valmistetaan paperia. “Monet luulevat, että kokonaisia metsiä hakataan niin, että jäljelle jää pelkkiä tyhjiä hakkuuaukeita. Keski-Euroopassa ei todellakaan toimita näin”, kertoo UPM Communication Papersin vastuullisuusjohtaja Stefanie Eichiner. “Yhtiölle päätyvä puuaines on peräisin harvennetuista puista: paperintuotantoon käytettävä puu on siis sivutuote. Puita ei istuteta puuviljelmiin eikä niitä korjata myöhemmin kertahakkuulla.”
"Me metsänhoitajat käytämmekin tästä nimitystä harvennusaines”, metsänhoitaja Ripperger lisää.
Augsburg horisontissa: Siebentischwald on pieni osa Augsburgin kaupunkimetsää. Se sijaitsee Augsburgista katsottuna kaakossa, aivan kaupungin laitamilla.
Kevyttä harvennusta
Miten Ripperger sitten löytää UPM:n paperiliiketoiminnalle sopivaa puuta? Harvennus on osa jokapäiväistä metsätaloutta ja sitä kutsutaan myös kunnossapitotoimenpiteeksi. Tehdessään harvennusta metsänhoitaja kulkee metsäalueella ja tarkkailee erityisesti puiden kasvua ja valonsaantia. Tämän jälkeen hän päättää, missä kohdissa metsä kaipaa ihmisen apua. Hän merkitsee kalkkimaalilla ensisijaisesti kuolleet, heikkokasvuiset tai kasvuhäiriöistä kärsivät puut, jotka metsurit myöhemmin harventavat. Kiinnittämällä huomiota puiden valonsaantiin Ripperger varmistaa, että metsä uudistuu eikä sinne jää avoimia alueita.
Harvennuksen tarkka toteutustapa vaihtelee metsäkohtaisesti ja määräytyy tavoitteiden perusteella. “Täällä Augsburgin kaupunkimetsässä ensisijaisena pitkän aikavälin tavoitteena on metsän muuttaminen sekametsäksi”, Ripperger kertoo. Muutos on tarpeen monestakin syystä. Esimerkiksi havupuiden osuus on tällä hetkellä liian suuri, mikä heikentää metsää ja aiheuttaa haittaa juomaveden tuotannolle. Pudonneet neulaset myös happamoittavat maaperää. Sekametsä, jossa esiintyy monia eri puulajeja, on kestävämpi ja terveempi.
Metsään mennessäni minulla ei siis ole mukanani minkäänlaista tilausluetteloa, johon olisi eritelty esimerkiksi ’5 000 halkaisijaltaan 10 cm:n kuusta UPM:lle’.
"Augsburgin kaupunkimetsä on paljon enemmän kuin kaupallinen metsä. Suuret määrät kuollutta puuta, joka muista metsistä tyypillisesti myytäisiin, jätetään Augsburgin kaupunkimetsään, jolloin siitä tulee uutta elinympäristöä", kaupungin metsänhoitaja Christian Ripperger selittää.
“Metsään mennessäni minulla ei siis ole mukanani minkäänlaista tilausluetteloa, johon olisi eritelty esimerkiksi ’5 000 halkaisijaltaan 10 cm:n kuusta UPM:lle’. En myöskään korjaa harvennettavia puita kertarysäyksellä koneen kanssa. Harvennus tapahtuu tasaisesti vuoden mittaan, ja siinä noudatetaan suurta huolellisuutta”, Ripperger kertoo.
“Paperiteollisuudessa käytettävät puut ovat myös metsänhoidon sivutuote. Ne ovat puita, joilla ei enää ole mahdollisuuksia kasvaa ja jotka eivät sovellu rakennus- tai huonekaluteollisuuden käyttöön. Näiden teollisuudenalojen käyttämän puun on täytettävä tiukemmat vaatimukset, kun taas paperintuotannossa voidaan käyttää pienikokoisempia ja ympärysmitaltaan pienempiä puita”, Stefanie Eichiner lisää.
Kestävän kehityksen kolme osa-aluetta
Vaikka kyseessä onkin vain harvennusaines, myös tällä paperintuotantoon käytettävällä puulla on arvonsa – etenkin Augsburgissa. Metsän ollessa kaupungin omistuksessa eivät voitot kuitenkaan kilahda kaupungin kassaan. “Noin 83 prosenttia on niin sanottua lahjoitusmetsää. Se tarkoittaa, että jokaisesta saadusta eurosta 83 senttiä menee kunnallisille säätiöille. Ne puolestaan vastaavat monien yhteiskunnallisten laitosten, kuten vanhainkotien, toiminnasta Augsburgissa”, Christian Ripperger kertoo. Näin ollen raha, jonka UPM maksaa kaupunkimetsästä peräisin olevasta puutavarasta, hyödyttää epäsuorasti kaikkia alueen asukkaita.
“Kestävä kehitys koostuu kolmesta osa-alueesta: taloudellisesta, ekologisesta ja sosiaalisesta osa-alueesta. Täällä Augsburgissa kaikki nämä kolme osa-aluetta limittyvät läheisesti toisiinsa ja vahvistavat toisiaan: mitä parempaa huolta ihmiset pitävät metsästä, sitä paremmin metsä huolehtii ihmisistä”, Stefanie Eichiner selittää.
Augsburgin laitamilla sijaitsevalla UPM:n paperitehtaalla on myös taloudellista merkitystä kaupungin asukkaille. Tehdas perustettiin vuonna 1849, ja se on pitkään ollut merkittävä työllistäjä Augsburgin alueella. Tehtaalla työskentelee noin 300 työntekijää, ja vuosittain tehtaalta valmistuu jopa 350 000 tonnia pinnoitettua, rullapainokoneilla painettua painopaperia, jota käytetään ensisijaisesti aikakauslehtiin, sanomalehtien liitteisiin, mainoslehtisiin sekä myynti- ja postimyyntiluetteloihin. “Lyhyet toimitusreitit metsän ja tehtaan välillä tukevat tehtaamme erittäin hyvää ympäristötasapainoa”, Eichiner sanoo.
Metsä ja paperi hiilinieluina
Stefanie Eichiner ja Christian Ripperger pysähtyvät hetkeksi suuren pyökin vierelle. Kysymys, johon sekä urbaani metsänhoitaja että UPM:n kestävän kehityksen asiantuntija joutuvat usein vastaamaan, on seuraava: “Miksi ette vain anna metsän kasvaa?” Yksinkertaiseen kysymykseen ei kuitenkaan voi antaa yksiselitteistä vastausta. “Kysymyksessä oletetaan, että kyseessä ovat luonnonmetsät eli aarniometsät. Euroopassa ei kuitenkaan enää ole aarniometsiä. Ihmiset ovat hoitaneet metsiä satojen vuosien ajan ja käyttäneet puumateriaalia rakentamiseen, lämmitykseen tai ruoanvalmistukseen.
Nuoret, vielä kasvavat puut sitovat enemmän hiilidioksidia ilmakehästä
Vasemmalla: Pienet asiat ovat terveen metsän edellytys: Metsänhoitaja Christian Ripperger katsoo kuolleen puun kuoren alle. Puuta ei korjata, vaan se saa jäädä metsään. Oikealla: Nuori ja suojeltava taimi Augsburgin kaupunkimetsässä. Vuosittain yli kolmea miljoonaa metsässä kävijää kehotetaan liikkumaan luonnossa varovaisesti.
Ihminen on siis muokannut kaikkia eurooppalaisia metsiä”, Eichiner kertoo. “Ilmastokriisin vallitessa se on tehtävä entistä strategisemmin”, lisää Ripperger.
Miksi? “Tällainen suureksi kasvanut, varttunut puu sitoo paljon hiiltä, mutta se on myös jo saavuttanut enimmäismassansa. Nämä nuoret, vielä kasvavat puut sitovat enemmän hiilidioksidia ilmakehästä.” Ripperger osoittaa kolmea noin viisimetristä koivua, joita pyökki varjostaa. “Jos suuri pyökki kaadetaan, näiden kolmen nuoren koivun olosuhteet paranevat, jolloin ne kasvavat nopeammin ja sitovat enemmän hiilidioksidia ilmakehästä”, Ripperger kertoo.
Kestävästi hoidettujen metsien ilmastotasapaino on parempi kuin luonnontilaisten metsien, koska hoidetuissa metsissä puut kasvavat enemmän. Näin metsästä tulee hiilinielu. “Se kuulostaa loogiselta, mutta asiassa piilee vielä muutakin", metsänhoitaja lisää. “Tärkeää on, että tässä meidän tapauksessamme varttuneesta pyökistä saatava puuaines päätyy pitkäaikaiseen käyttöön.”
Entä mitä se tarkoittaa? Jos puuta käytetään esimerkiksi kattotuoleihin, puuhun varastoitunut hiilidioksidi pysyy sitoutuneena tässä käyttötarkoituksessa yli sadan vuoden ajan. Puuraaka-aine toimii hiilinieluna myös paperiksi jalostettuna. Esimerkiksi UPM Fine -paperin kaltaiset paperilajit kestävät hyvin arkistointia 30 vuoden ajan ja sitovat 297 kg hiilidioksidia ilmakehästä paperitonnia kohden. “Jos paperimme kierrätetään myöhemmin, se pysyy helposti suljetussa syklissä vielä useiden vuosikymmenten ajan”, Stefanie Eichiner toteaa. Mikäli puuaines kuitenkin poltetaan, se puolestaan vaikuttaisi haitallisesti ilmastoon. Vaikka raakaöljyä tai maakaasua säästyisi sen jäädessä maaperään, puun hiilensidontakyky tuhoutuisi kuitenkin heti.
Augsburgin kaupunkimetsää hoidetaan kestävämmin kuin monia muita metsiä Saksassa. Tämä metsä on myös sertifioitu PEFC:n (Programme for the Endorsement of Forest Certification Schemes) toimesta, joka on yksi maailman suurimmista metsänsuojelujärjestöistä.
Pitkän aikavälin ajattelutapa on tärkeä yhdistävä tekijä Stefanie Eichinerin ja Christian Rippergerin työssä. “Augsburgin kaupunkimetsässä suunnittelemme sadan vuoden sykleissä”, metsänhoitaja sanoo. “Siksi pyrimme nyt luomaan stabiileja sekametsiä, jotka koostuvat oikeanlaisista, kriittisiä olosuhteita kestävistä puulajeista – olivatpa kriittisten olosuhteiden aiheuttajia sienet, kovakuoriaiset tai hellejaksot.” Entä mitä mieltä UPM on? “Liiketoimintamallimme perustuu kestävästi hoidetuista metsistä saatavaan puuhun”, toteaa Stefanie Eichiner. “Vastuullinen raaka-aineiden hankinta on meille välttämätöntä. Augsburgin kaupunkimetsä on esimerkki siitä, miten tämä onnistuu monimutkaisissakin järjestelmissä oikeita strategioita toteuttamalla.